Kantaaottavaa keramiikkaa
Vaasalaisen keramiikkataiteilijan Paula Blåfieldin kotiin kävellään tuijottavien katseiden keskeltä. Talon seinämälle, tikapuille ja nurmikolle on ripoteltu veistoksia. Pupuja ja hirviöitä. Hevosia, ukkeleita ja satuolentoja. Teokset sekä naurattavat että hämmentävät. Toiset yllättävät, ällistyttävät ja herättävät kysymyksiä. Juuri kai kuten hyvän taiteen kuuluukin! Sisällä keittiönpöydällä seisoo hieman toisenlainen veistos: Blåfieldille tänä vuonna ojennettu Pohjalaisen kulttuuripalkinto, Vaasan Jaakkoo -patsas.
Taiteilija nostaa 10 kiloa pronssia kainaloonsa. Jaakkoo-patsas on vaasalaisen kuvanveistäjän ja graafikon Lauri Hyppösen pienoisveistos Vaasan Jaakkoosta, Jaakko Oskari Ikolasta. Ikola oli Vaasa-lehden päätoimittaja, senaattori ja pakinoitsija. Pohjalainen jakaa patsaan vuosittain tunnustuksena pohjalaisittain merkittävästä kulttuurisaavutuksesta. Aikaisempina vuosina patsaan ovat saaneet muun muassa Ilkka Aro, Lauri Tähkä, Nandor Mikola ja Antti Tuuri.
– On tämä aikamoinen kunnianosoitus! En olisi koskaan osannut edes kuvitella, että patsas voitaisiin antaa juuri minulle! Ilahtunut Blåfield hämmästelee.
Viihdyttäviä ja puhuttelevia jäniksiä
Paula Blåfieldille on kehkeytynyt oma tapansa tehdä keramiikkaa. Hän käyttää kahta eri savea, ja työvälineinä huiskivat vain puupuikko ja raaputin. Blåfield ei koskaan lasita veistoksiaan vaan käyttää niihin ainoastaan värejä, runsaasti ja kirkkaasti.
– Minun ei tarvitse väkisin suunnitella töitäni, alan vain tekemään. On hauskaa kun saan aina vähän yllättyä, mitä oma alitajunta on tällä kertaa kehittänyt, hän nauraa.
Työn lopputuloksessa on lähes aina pala tuttua ja tunnistettavaa. Keramiikkateokset ovat usein mytologisia eläimiä, joissa on jotain inhimillistä tai muuta yllättävää. Blåfield yhdistää taiteessansa huumoria ja leikkimielisyyttä, mutta välittää myös viestejä ja kannanottoja. Oman kodin kellariateljeessa seisoo esimerkiksi mustilla paksuilla jaloillaan jänis, joka esittää etelän turistia. Teoksen nimi on Hiilijalanjälki.
Juuri jänikset ovat tutuinta Paula Blåfield -keramiikkaa. Hän itse uskoo, että jänis on hänen alter egonsa, koska palaa siihen aina taiteessaan. Jäniskausi alkoi vuonna 1986, kun Blåfield oli opintomatkalla Egyptissä. Eräässä muinaisessa hieroglyfiseinässä taiteilija huomasi pienen kuvan jäniksestä, joka oli kääritty muumioliinoihin.
– Silloin minussa tapahtui jotakin. Jänikset ovat sen jälkeen kuuluneet taiteeseeni pysyvästi. Välillä olen yrittänyt päästä niistä eroon, mutta aina ne loikkivat takaisin. Olen kai tällainen jänistaiteilija!
Taidetta lapsille ja lasten kanssa
Taiteilijauran lisäksi Paula Blåfield on kysytty keramiikan opettaja seudun eri opistoissa. Vuonna 1996 hän perusti Vaasaan myös Näyttämö Pegasos -nimisen lasten ja nuorten kulttuuriyhdistyksen, joka tuottaa poikkitaiteellisia tapahtumia.
– Taiteen tekeminen lasten ja aikuisten kanssa on aika samanlaista, mutta lapsilta tulee ehkä vähän hauskempia ja yllättävämpiä kommentteja. Opettaessani en koskaan pyri ohjaamaan liikaa, opetan vain tekniikan ja annan oppilaan tehdä luomistyön.
Tulevaisuus lupaa taideyllätyksiä
Taiteilijan mielestä luovuus voi syttyä mistä vain: hyvästä konsertista, elokuvasta ja taidenäyttelyistä.
– Vaasan kulttuurielämä on aktiivista ja monipuolista ja jo siitä voi saada mielettömiä virikkeitä. Monena viikonloppuna ei edes ehdi kaikkiin kulttuuritapahtumiin, joihin haluaisi mennä!
Vaasan Jaakkoo -palkinto on herättänyt paljon kiinnostusta Blåfieldin keramiikkaa kohtaan, eikä hän aio jäädä laakereilleen jatkossakaan. Näyttelyitä on luvassa, ja omia unelmia on vielä paljon toteuttamatta.
– Yksi haave olisi järjestää näyttely Venezuelan Coro-kaupungissa, jossa viimeksi reppureissasin. Toiseksi olisi älyttömän hienoa kirjoittaa joskus kirja. Minulle tuli äskettäin idea fiktiivisestä romaanista, joka kertoisi eräästä lapsuuteeni liittyvästä paikasta ja sen kehityksestä. Olisikohan kirjoittaminen kovin vaikeaa? kysyy taiteilija, joka on maalannut, veistänyt, laulanut ja sepittänyt lastensatuja. Vaasan kulttuurielämä saa siis jäädä odottamaan Paula Blåfieldin debytointia myös kirjailijana!
Â
Teksti ja kuvat: Anni Kiviniemi, Viestintätoimisto Winglet
Paula Blåfieldin kotiin kävellään
tuijottavien katseiden keskeltä.
Talon seinämälle, tikapuille ja nurmikolle
on ripoteltu veistoksia. Pupuja ja hirviöitä. Hevosia, ukkeleita ja satuolentoja. Teokset sekä naurattavat että hämmentävät. Toiset yllättävät, ällistyttävät ja herättävät kysymyksiä.
