Rock-asenne ratkaisee
Vaasassa asuu ainakin yksi pesunkestävä rokkari. Lapsena hän kävi pianotunneilla Kuula-opistossa, mutta unohti myöhemmin nuotinlukutaidon kokonaan. Vuosien kuluessa nuorukaisen käsissä kului useampia rumpukapuloita, ja vuonna 1988 hän päätti perustaa rääväsuisen bändin. Rumpali päätyi yllättäen yhtyeen kitaristiksi, sillä yhteisen sopimuksen mukaan jokainen otti käteensä sen soittimen, josta vähiten ymmärtää. Kitaristialoittelija päätyi pian tuuraamaan myös riveistä poistunutta laulajaa, ennen kuin uusi ja kunnollinen löydettäisiin.
Erään pitkän illan päätteeksi bändin pojat päättivät nimetä itsensä huonoimmalla mahdollisella nimellä, minkä vain voisivat keksiä. Syntyi Klamydia.
Lähtökohdat rellestävän poikaporukan yhtyeelle eivät ehkä olleet oppikirjasta. Nyt Klamydia on kuitenkin ollut voimissaan jo 23 vuotta, se on myynyt uransa aikana lähes 700 000 albumia ja rikkonut uusimmalla albumillaankin kultalevyn rajan. Vain yksi asia on jäänyt puuttumaan: bändi odottaa edelleen tuuraajan tilalle kunnon laulajaa.
– Jos sellainen joskus löytyy, mä varmaan alan sitten leipoa sämpylöitä, hörähtää Klamydian laulaja, Vesa ”Vesku” Jokinen.
Julkinen tavis
Klamydian vetonaulan paitaa koristaa rujo hirviöpääkallo, ja miehen musta irokeesi kasvaa kohti kattoa. Lienee päivänselvää, että klassiset pianotunnit ovat historiaa ja yhtyeen musiikkilaji on jotain aivan muuta. Klamydia on pitkän uransa aikana laulanut itsensä suomalaiseen punk-rock-historiaan ja kerännyt ympärilleen uskollisen fanikunnan.
Vaikka Klamydian sanoituksissa lauotaan asiat suoraan ja kaunistelematta, yhtyeen jäsenet eivät ole medioissa suuna päänä. Vesku ei perusta nykyajan PR- ja lööppijulkisuudesta.
– En ole pätkääkään mikään tyrkky. En soittele toimittajille, että hei tuletteko kuvaamaan kun istutan mökillä kukkia! Ehkä kerran olen ollut Seiskassa, kun pussasin Petri Nygårdia. Muuten Klamydia näkyy mediassa ainoastaan silloin kun levy tulee ulos. Ollaan aika optimiasemassa, kun porukka tykkää silti, Vesku toteaa.
Myös Vaasassa laulaja saa elää taviksena muiden joukossa.
– Kaikki on nähnyt pennusta asti kun kontin tuolla pitkin ojanpohjia. Nyt myöhemmin olen kulkenut paljon lastenrattaiden kanssa pitkin katuja, eikä täällä kukaan erityisemmin välitä. Kerran Rewell Centerissä tosin tuli jokin luokkaretkiporukka ympärille huutamaan. Silloin vähän hävetti.
Vaasalaisetko homeperseitä??
Klamydia on paljasjalkainen vaasalainen yhtye. Oman kotikaupungin parhaat puolet ovat ehdottomasti kesä, rannikko, meri ja aurinko. Vaasa on osa Klamydiaa ja Klamydia osa Vaasaa.
– Me tehdään biisejä ympärillä pyörivästä maailmasta, joten ilman muuta Vaasa näkyy meidän musiikissa, Vesku toteaa.
Klamydian yksi paikallisesti tunnetuin ja lainatuin kappale on Vaasalaiset on homeperseitä. Vaadimme väitteelle selitystä, Vesa Jokinen!
– Täällä on tiettyä passiivisuutta, mitä tulee tapahtumiin. Ainut mikä saa kansan liikkeelle on Taiteiden yö ja vappu! Muuten ollaan perse homeessa kotona tai saaressa mässäämässä makkaraa, Jokinen täräyttää mutta pehmentää hieman:
– No ei tämä nyt ihan pystyyn kuollutkaan paikka ole. Pikkutapahtumat vetää, vaikka rockfestarit eivät kannattaisikaan. Varsinkin Volume ry järjestää suosittuja bileitä.
Asenne kantaa pitkälle
Klamydian riveissä Vesku Jokinen saa tehdä juuri sitä mistä tykkää. Hän on ylpeä bändinsä saavutuksista mutta ei tippaakaan ylimielinen. Koko syksyn kestänyt pitkä kiertue veti salit täyteen ympäri Suomea, ja nyt odotetaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä menestys jatkuu, mutta entä jos ei? Silloin ratkaisee oikea rock-asenne.
– Vaikka meidän levyt eivät myisi yhtään, niin tekisin tätä samaa sitten treenikämpän seinille. Me ollaan ehkä maailman epätrendikkäin bändi, mutta se ei haittaa pätkääkään. Kun tekee sitä mitä haluaa, on mukavinta katsoa peiliin. Omaan juttuun on uskottava, niin silloin pärjää missä vaan!
Teksti: Anni Kiviniemi, Viestintätoimisto Winglet
Kuvat: Klamydia ja Anni Kiviniemi
Videot
Klamydia: Vaasalaiset on homeperseitä
Klamydia: Sportti voittaa (Vaasan Sportin kannatuslaulu)
