Nippon - pieni punainen aarre keskellä luonnonperintöaluetta

Hieman Svedjehamnin ulkopuolella, keskellä Merenkurkun luonnonperintöaluetta, sijaitsee Kurt Nabbin kesämökki. Se nököttää siellä aivan yksin kivien ja veden ympäröimänä ja odottaa seuraavaa kesää.

- Vuosi oli 1966 ja minä reissasin merimiehenä Japania ympäri. Silloin alkoi jossain takaraivossa itää ajatus omasta kesäpaikasta. Seuraavana vuonna eli 1967 palasin kotiin ja aloitin rakentamisen, Nabb kertoo.

Mustasaaressa on yli 3 700 kesämökkiä. Aivan kuten Kurtillekin, ilmiö kesäpaikka on lähes korvaamaton lisä pohjalaiseen kesään. Monille on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kesämökki toimii toisena kotina kesä-, heinä- ja elokuun ajan.

Lapsuus tulevalla maailmanperintöalueella

Ajat olivat erilaiset 60-luvulla, ja Nabbille myönnettiin heti rakennuslupa. Hän on kasvanut kivenheiton päässä Svedjehamnista nykyisen Bodvattnet runt -vaellusreitin lähistöllä. Nostalgiaa katseessaan Kurt kertoo, kuinka kauniilta ja erilaiselta alue näytti hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Silloinen merenpohja on nyt muuttunut pihapiireiksi, ja lehmien laitumet ovat muuttuneet tiheäksi metsäksi.
- Eikä silloin ollut turisteja juoksentelemassa ympäriinsä ja roskaamassa, sanoo Kurt leikillään.

Vuonna 1967 Kurt nakutteli kasaan pienen 40 neliön mökkinsä ja vietti paljon Suomessa oloajastaan siellä. Saaren hän kastoi Nipponiksi, joka on Japanin omakielinen nimitys, vaikkakin saaren virallinen nimi on Evas bådan. Suuren osan vuodesta hän jatkoi yhä ympäri maailmaa matkaamista ja työskenteli konemiehenä eri aluksilla. Kotona Pohjanmaalla hän lähti mielellään veneellä merelle kalastamaan ja palasi onnellisena kotiin siikaa kainalossaan.

Elämää kesämökillä

Kalastaminen oli nuoren Kurtin lempipuuhaa. Hän kertoo, kuinka hyvin siian kudun näki syksyisin, kun vesi on mökin ympärillä niin matalalla.

- Kerran, useampi vuosi sitten, laskin verkon mereen tähän mökin edustalle ja sain kokonaista 15 siikaa samalla verkolla. Se on minun henkilökohtainen ennätykseni, kertoo Kurt tyytyväisenä.

- Enää ei täällä näy niin paljon kalastajia, Kurt toteaa. Ero on suuri verrattuna aikaisempaan, kun kaikissa sataman läheisissä taloissa oli ammattikalastaja. Nyt Kurt arvelee, että heitä on enää kaksi jäljellä. Loput kalastavat vain harrastuksekseen, aivan kuten hän itsekin.

Parasta on hiljaisuus

Parasta kesämökissä on rauha ja se, että saa olla itsekseen. Hänellä ei ole naapureita ja tuskin tulee sellaisia saamaankaan, maailmanperintöalueella kun ollaan. Kurt on vakuuttunut siitä, että kevät on parasta aikaa olla saaressa.

- Muistan erään kevään, kun olin ollut kaksi viikkoa mökillä. Olin tullut kävellen ja istuin siellä odottamassa jäiden lähtöä – ja sitten ne lopulta lähtivät! Sain soutaa kotiin mantereelle. Se oli hieno tunne.

Kurt kertoo myös talvesta, jolloin hän erosi ja muutti mökilleen maaliskuussa. Mökkeily keskellä talvea ei selvästikään ole mahdotonta. Etenkään nykyisin, kun on tuulivoimaa ja mahdollisuus sähköön.

Viime kesänä vain kolmesti mökillä

Nyt 75 vuoden iässä saareen kulkeminen useammin kuin muutaman kerran kesässä alkaa tuntua melko raskaalta.
- Viime kesänä kävin siellä yhteensä vain kolme kertaa, hän kertoo hieman surullisena. Mutta en enää jaksa niin paljon kuin ennen. Tekemistä löytyy täältä omalta pihaltakin.

Onneksi Kurt asuu muutaman sadan metrin päässä Svedjehamnista ja käy tasaisin väliajoin Saltkaretin näkötornissa tarkistamassa, että Nipponissa kaikki on kunnossa. Kiikari valmiina hän vie minut ylös torniin ja osoittaa pientä punaista aarrettaan, joka sijaitsee kaikkien kauniiden luotojen keskellä.

- Minulla oli kyllä uskomaton tuuri, että sain luvan rakentaa tänne.

Teksti ja kuvat: Linn Jung, Viestintätoimisto Winglet

Korkea kohtaa matalan - elokuva Korkea Rannikon ja Merenkurkun saariston maailmanperinnöstä

VisitKvarken - videoita Merenkurkusta