Joulun tunnelma syntyy perinteistä

Mikko Huhtamäki on 90-vuotias virkeä sotaveteraani ja musiikkimies Laihialta. Hän laittaa kahvit porisemaan viihtyisässä kodissaan keskustan tuntumassa, oman siskonsa naapurissa. Joulu on ollut Mikolle aina tärkeä ja iloinen juhla. Varsinkin kun puheeksi tulevat lapsuuden joulut, mies sulaa valloittavaan hymyyn.

– Silloin oli moni asia toisin kuin nykyään, mutta lasten joulupukin odotus on säilynyt ihan yhtä jännittävänä! Mikko toteaa hyväntuulisesti, istahtaa keinutuoliin ja aloittaa tarinansa.

Tupaan lämpöä ja tunnelmaa

Huhtamäkien perhe asui 1920-luvulla omalla maatilallaan Laihialla. Joulun alusviikot olivat aina touhukkaita päiviä, kun suuri tupa pestiin juhlakuntoon. Tekemistä riitti, sillä myös muut maatilan arkiaskareet oli hoidettava.

– Kaiken kruunasi jouluna umpimatot. Se tarkoittaa sitä, että tuvan suuri lattia peiteltiin kokonaan mattoihin eikä lattiaa näkynyt ollenkaan. Siitä jos mistä tuli viihtyisä ja lämmin tunnelma! Eihän umpimatoista tiedetä nykyään mitään, Mikko naurahtaa.

Joulu valmistui hyvän ruoan mukana

Mikon lapsuudessa hyvä ruoka teki aina onnistuneen joulun. Kaikki ruokatarpeet löytyivät maatalon omista antimista. Äidin padoista ja leivinuunista leijailleet herkulliset tuoksut loivat sellaisia joulumuistoja, joita Mikko ei ole unohtanut vielä yhdeksänkymppisenäkään.

– Minään muuna vuodenaikana ei saanut kokea yhtä ihania ja hyviä tuoksuja kuin juuri joulun alla! Juhlaa varten leivottiin aina ruisleipää ja pullaa. Leipää tehtiin koko kevääksi, joten leipomisurakka saattoi kestää monta päivää.

Kinkun valmistus oli varsinkin pikkupoikien mielestä joulun todellinen jännitysnäytelmä. Kinkkua ei nimittäin haettu ruokapöytään kaupasta vaan omasta karsinasta. Lapset yrittivät kurkkia ikkunasta ja nähdä edes vilauksen siitä, kuinka elävä sika päätyy joulukinkuksi.

– Mitään me emme koskaan nähneet, sillä sika tapettiin aina sisällä navetassa. Poikien kanssa leikimme sitten itse teurastusta kuusenkävyillä, Mikko kertoo ja nauraa makeasti.

Aattopäivä oli hoppua täynnä, mutta kiireen keskellä kerittiin ottamaan pehmeät löylyt omassa savusaunassa. Pesuhetki oli tunnelmallinen, sillä saunassa oli vain yksi pieni ikkuna ja vanha öljylamppu. Illemmalla, kun naisväki oli selvinnyt navettatöistä ja miehet omista askareistaan, syötiin herkullinen jouluruoka. Koko perhe kokoontui juhlapöydän ympärille, mikä on Mikon mielestä yksi parhaista joulun perinteistä.

Aattoilta huipentuu joulupukkiin

Iltapäivällä haettiin hevosilla heinäkuorma ja samalla etsittiin hyvä joulukuusi tupaan. Kuusi puetettiin lasten kanssa kauniiksi ja säihkyväksi.

– Eihän 20-luvulla oikein mitään koristeita ollut. Kuuseen ripustettiin kuitenkin konvehteja, eri maiden lippuja ja omenia. Kynttilät asetettiin aina kahden pienen oksan väliin ja oksat sidottiin narulla tukevasti toisiinsa, jotta kynttilät eivät kaadu. Kyllä näillä keinoin saatiin loihdittua joulutunnelmaa!

Kun ilta hämärtyi, lasten jännitys kasvoi ja kihelmöi. Joulupukkia oli odotettu pitkään ja viimein se oli tulossa! Mikon isälle tuli illan mittaan asiaa talliin ja aina kävi niin, että pukki sattui tulemaan juuri sillä aikaa. Isä ei sitä kerinnyt koskaan näkemään, mikä Mikkoa vähän harmitti.

– Lahjoiksi saatiin vaatteita ja urheiluvälineitä kuten suksia ja rautaluistimia, jotka voi ruuvata kenkiin. Kerran pukki toi myös nuottivihon, paljon lautapelejä ja yhdet runomittaiset pelikortit, joissa oli Vänrikki Stoolin tarinat. Ne jäivät hyvin pelatessa mieleen! Mikko nauraa.

Jouluiloa jaettavaksi asti

Jouluna hyvää tahtoa haluttiin levittää mahdollisimman paljon. Kylän vanhoille ja yksinäisille vietiin ruokatavaroita, linnuille ripustettiin lyhteet ja maatilan eläimiäkin hyviteltiin.

Joulupäivänä aamu oli aina aikainen ja kylmä. Silloin lähdettiin hevosella joulukirkkoon, jossa jumalanpalvelus alkoi kuudelta. Pakkanen paukkui ja lunta oli paksusti. Reessä tuli vällyjen alla kylmä, mutta kirkon nurkkia lämmittivät hehkuvat kamiinat.

– Kirkonmenojen päätyttyä naapurinisäntien kanssa otettiin kotimatkalla kisaa siitä, kenellä on paras hevonen! nauraa Mikko.

Lapsuuden joulut olivat täynnä jännitystä ja tunnelmaa. Kauniit ja lähtemättömät muistot ovat syntyneet perinteistä, joita Mikko Huhtamäki on halunnut jakaa myös omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

– Kyllä kaikki myöhemmätkin joulut on menty hyvin samoilla nuoteilla, hän hymyilee.

Teksti ja kuvat: Anni Kiviniemi, Viestintätoimisto Winglet

Entisajan joulutunnelmaa

Valokuvaaja Erik Hägglundin lapset tätinsä Jenny Smårosin kanssa valokuvattavana koristellun joulukuusen edessä.
Kuvan on ottanut Erik Hägglund luultavasti vuonna 1925.

Kuvan on tilannut kruununvouti Blom.
Kuvannut Erik Hägglund vuonna 1946.

Joulupukki valokuvaaja Erik Hägglundin kotona. Nainen vasemmalla on valokuvaajan vaimo Anna Erika Hägglund.
Kuvannut Erik Hägglund vuonna 1929.

Lennart Forsgård poikansa Nilsin (potkukelkan päällä istumassa) ja veljentytär Iris Forsgård (myöh. Lund) Kaupunginselän jäällä Vaasassa. Taustalla kruununmakasiini.
Kuvannut Sigrid Forsgård joskus vuosien 1915-17 aikana (Gun Skrifvarsin kokoelma).

Jouluisia sananlaskuja

Kuta pienempi olet itse,
sitä joulumpi tulee.
(Tove Jansson)

Joululauluja ja runoja

Vanhat joulukuvat julkaistu Österbottens traditionsarkivetin luvalla.