Joulun ihme löytyy Isonkyrön vanhasta kirkosta

Yli 700 vuotta vanha Isonkyrön kirkko seisoo jykevänä hiljaisessa maisemassa. Tienoota peittää hento lumihuntu, ja talvinen Kyröjoki lipuu uneliaana vieressä. Kirkon ovi on avoinna ja sisältä kuuluu juttelua. Kaarina ja Risto Knaapi ovat jälleen kerran tulleet kertomaan Isonkyrön vanhan kirkon tarinaa. He ovat sytyttäneet yhdeksänhaaraiset kyntteliköt, jotka lepattavat valoaan kylmään ja korkeaan kirkkosaliin. Isonkyrön vanha kirkko on pitkäaikaisille oppailleen suuri intohimon kohde, sillä se on kirkko täynnä tarinoita, historiallisia aarteita ja suoranaisia ihmeitä.

– Ensimmäinen ihme on kirkon valtava rakennustekninen suoritus. Miten tämä määrä painavia kivenlohkareita on saatu nostettua yli kuuden metrin korkeuteen ilman teknisiä apuvälineitä? On myös uskomatonta, että siihen aikaan on osattu laittaa ulko- ja sisämuurin välille liikuntasauma, ihmettelee 30 vuotta kirkon oppaana toiminut Risto Knaapi.

Tohnin aakkuna, kaunis kuin koru

Vuosisatoja vanhan tarun mukaan kirkon rakentamisessa on tuonut kortensa kekoon suuri Tohnin äijä Töysästä. Tohni kantoi Lapuan Simpsiö-vuorelta asti suuren kiven kirkon rakennustyömaalle. Kivi muurattiin kirkon seinään ja Tohni sai kirkkoon nimikkoikkunansa, josta hän pitkänä miehenä saattoi katsella, miten pappi piti sisällä saarnaa.
– Tohnin aakkuna on virallisesti dominikaaninen ruusuikkuna, jonka malli on tullut tänne kirkkoa rakentavien dominikaanimunkkien mallikirjassa. Tohnin aakkuna on kirkon ainut alkuperäinen ikkuna, Risto kertoo.

Koska kirkossa vierailleet matkailijat ovat aina kaivanneet kirkkoon liittyvää matkamuistoa, Kaarina Knaapi kehotti paikallista metalliyrittäjää tekemään kauniista Tohnin aakkunasta korun.
– Aluksi tilattiin 250 korurasiaa, mutta se ei riittänyt alkuunkaan. Pronssisen korun suosio on ollut todella suuri! Kaarina ja Risto iloitsevat.

Seinämaalaukset löytyivät sattumalta

Risto Knaapi osoittaa taskulampullaan kirkon sisäseiniä koristavia maalauksia. Ylin rivi on Vanhan Testamentin esitys, joka alkaa maailman luomisesta ja päättyy, kun Jumala antaa laintaulut Moosekselle. Keskimmäinen rivi kuvaa Uutta testamenttia. Maria saa ensimmäisessä kuvassa enkeleiltä tiedon lapsen tulosta ja viimeinen kuva päättää Jeesuksen kärsimyshistorian. Kolmas rivi täydentää Pyhäpäivien Raamatun tekstejä.
– Ajatella, että vuonna 1666 kirkkoherra Brenner antoi puhdasoppisuuden hengessä kalkita peittoon kaikki seinämaalaukset! Risto puuskahtaa.

Maalaukset olivat peitossa yli 200 vuotta, kunnes ne löydettiin sattumalta vuonna 1885. Tutkijajoukko oli ollut etsimässä huhuttuja maalauksia, mutta etsintä ei ollut tuottanutkaan tulosta. Silloin yksi tutkija kopautti tuohtuneena moukarilla kirkon seinäpieltä. Kalkkikiveä tippui alas ja viimein maalaukset paljastuivat.
– Vastaavaa kuvallista Raamatun kokonaisesitystä ei löydy mistään muualta, Risto kertoo ja näyttää valollaan seinälle.
– Tärkein vuosiluku on tuossa, 1560. Silloin maalaukset valmistuivat ja samana vuonna kuoli Kustaa Vaasa, joka oli aloittanut uskonpuhdistuksen. Ajan myötä tästäkin katolisesta kirkosta tuli sitten luterilainen.

Puunveiston taidonnäytteet

Risto ja Kaarina esittelevät matkailijoille aina tarkasti kirkon puuveistokset, sillä ne ovat ainutlaatuisia monella tapaa. Alttarin molemmin puolin on 1500-luvulla katolisella ajalla veistetyt kaapit. Vasemmalla on Neitsyt Marian kaappi ja oikealla Armoistuimen kaappi, jossa harvinaisesti kuvataan myös Jumalan kasvot.

Kaunis talonpoikaismadonna on sijoitettu sakaristoon, sillä sen on todettu olevan liian karua taidetta.
– Tämä on minusta aivan erityinen veistos. Madonnan puku on 1400-luvun mukainen kansanpuku ja Jeesus-lapsella on aikuisen vaateparsi. Marian kruunu on veistoksessa korvattu neitsyen hunnulla, mikä on aivan ainutlaatuista, Risto tietää.

Sakaristossa on ikkunalla myös kaksi suurta ja säännöllisen pyöreää kiveä. Ne ovat Olkkosen emännän kivileipiä. Sanotaan, että Taivaan Isä muutti emännän leivät kiveksi, kun hän ei ollut niistä antanut nälkäiselle ja anelevalle kerjäläiselle.

Seimen lapsi

Esittelykierroksen päätteeksi Risto ja Kaarina näyttävät vielä viimeisiä kauniita seinämaalauskuvia. Koska Isonkyrön vanha kirkko esitellään juuri jouluaaton kalenteriluukussa, sopisi oheen kuva Jeesuksen syntymästä.
– Valitettavasti seinämaalauksissa ei ole ainoatakaan kapalo- tai seimikuvaa. Ainoastaan veistoksissa näkyy Jeesus Marian sylissä, Risto pahoittelee.

Kun olemme jo astumassa ulos kirkosta, Risto huudahtaa:
– Tuolla! Tuolla on Jeesus-lapsi seimessä! En ole tuota kuvaa koskaan ennen huomannut, vaikka 30 vuotta olen kirkkoa matkailijoille esitellyt, hän henkäisee ällistyneenä.
– Isonkyrön vanhasta kirkosta voi näköjään oppia aina jotain uutta. Seimen lapsen löytyminen taitaa olla jälleen yksi joulun ja tämän kirkon ihmeistä!

Teksti ja kuvat: Anni Kiviniemi, Viestintätoimisto Winglet

Tohnin koruja myydään Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen myymälässä Isonkyrön museoalueella.

Joulukalenterin viimeisen luukun myötä toivotamme kaikille lukijoille erittäin rauhaisaa joulua sekä eloa ja iloa vuodeksi 2012!

Joulukalenteritiimi