Seitsemänkymmenen vuoden rakkaus Pidroon
Pohjanmaan ulkopuolelta tulevalle ilmiö nimeltä Pidro on ihmeellisen kiehtova. Se on korttipeli, joka on juurtunut vain muutamaan maailmankolkkaan: Italiaan, Azoreille, Latinalaiseen Amerikkaan ja muutamiin USA:n osavaltioihin. Ja jollain arvoituksellisella tavalla myös Pohjanmaan ruotsinkielisiin osiin – missään muualla Suomessa sitä ei pelata. Peliä pelataan aina pareittain: neljä pelaajaa, ei enempää eikä vähempää. Sitä pelaavat nuoret ja vanhat, keittiön pöydän ääressä, koulussa välitunnilla tai bussimatkalla. Pidroa voi pelata kaikkialla.
Korsnäsilainen
Ralf Nylund rakastui Pidroon yli 70 vuotta sitten. Hän on pelannut koko elämänsä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ralf kertoo intohimoisesti pelin kulusta, miten pelissä tarjotaan, mitkä ovat arvokortit ja miten pelaajat tunnelman tiivistyessä yltyvät solvaamaan toisiaan.
– Joskus pelin tiimellyksessä meno voi villiintyä niin, että joku leikillään korottaa ääntään ja kysyy haluaako joku turpiinsa, mutta se on vain tunnelman luomista, sanoo Ralf nauraen. Vaikka kyse on vain pelistä, siinä on tosi kyseessä. Hän kertoo, että parasta pelissä on nimenomaan sen sosiaalinen puoli; ystävien kanssa pelaaminen, puhuminen ja yhdessäolo.
Pidroa joulunaikaan
Ralf oli noin kymmenvuotias, kun hän sukulaisten neuvomana oppi pelaamaan. Myöhemmin hän on jatkanut perinnettä opettaen pelin niin lapsilleen kuin lastenlapsilleenkin. Hän kertoo, miten hänen lapsuudessaan tunnelma oli katossa jouluisin. Kun joulupukki oli käynyt ja vatsa täytetty joulupuurolla, koko perhe lähti ”joulukylään”, kuten Ralf sanoo. Saman katon alle saattoi kokoontua jopa neljästä viiteen perhettä pelaamaan Pidroa pitkälle yöhön. Emäntä oli pannut pöydän koreaksi. Syötiin ja juotiin ja sitten taas pelattiin. Kaikki osallistuivat peliin, niin isot kuin pienetkin. Kotiin tarvottiin keskellä yötä, ja seuraavana päivänä jatkettiin seuraavassa talossa. Näin tehtiin koko joulunpyhien ajan.
– Nykyään ei enää pelata niin kuin ennen. Ihmisillä ei ole niin paljoa aikaa kuin 40- ja 50-luvuilla. Elämäntapa oli silloin täysin toinen, silloin ehdittiin pelata niin arkisin kuin pyhisinkin. Nyt asutaan usein kaukana kotipaikkakunnalta ja kun jouluksi tullaan kotiin, niin on ehkä muutakin tekemistä kuin Pidron pelaaminen. Mutta pohjalaisissa kylissä pelataan varmasti melko lailla.
Mikä olisikaan rentouttavampaa ja sopivampaa tekemistä jouluaattona? Pidro tarjoaa oivallisen mahdollisuuden tehdä jotain rauhallista yhdessä. Ainakin niin kauan kuin asioista ollaan samaa mieltä. Olisihan harmillista, jos tavallinen korttipeli pilaisi joulurauhan!
Kaikenikäisille kiinnostuneille
Ralf järjestää joka vuosi yhdessä Lionsien kanssa Petolahden ja Korsnäsin välisen pelin, johon osallistuu 10 henkilöä kummastakin kunnasta. Kahdeksankymppisenä Ralf on yksi vanhimmista osallistujista. Ottelu on hauska ja arvovaltainen tilaisuus, joka yleensä loppuu melko tasan. Kysyn Ralfilta, aikooko hän osallistua pidron MM-kisoihin, jotka pelataan Pohjanmaalla. Saan valitettavasti kieltävän vastauksen. Hän ei usko olevansa niin hyvä, vaikka sanotaankin, että hänellä on hyvä pelionni ja ilmeetön pokerinaama. Hän pelaa mieluummin perheensä kanssa, ja yksi Ralfin parhaista muistoista onkin, kun hän eräänä kesänä pelasi nuorinta lapsenlastaan vastaan. ”Nyt Moffa saat nähä kun mä teen jotain tosi repäisevää”.
– Silloin tietää, että he ovat oppineet pelin kunnolla, nauraa Ralf.
Jotta pidron suosio ei kuihtuisi – ajatuskin hirvittää Ralfia – hän ehdottaa, että me kaikki pistäytyisimme naapurissa jouluna. Glögipullo kainaloon ja joulukylään! Siinä on selvä voittajakonsepti.
Teksti ja kuvat: Linn Jung, Viestintätoimisto Winglet